Kaapissa oleva tyyppi on hyvä tyyppi koska:

1. Homobongaus-peli voi jatkua

2. "Onksne vai eiksne oo??"

3. Se ei voi tunkea sen homoutta joka paikkaan tyylillä "Moi mä oon Pirjo ja mä oon muuten lesbo!"

4. Se ei voi koko aikaa puhua homojen oikeuksista

5. Se ei voi jauhaa sen kumppanista jatkuvasti "Pirjo on niin ihana, Pirjo kävi tänään lenkillä, Pirjo sano mulle et se rakastaa mua, Pirjo on niin ihana, Pirjo soitti just, Ai tää viesti on Pirjolta, Voi ei haluuksä nähä Pirjon kuvan, Se on niiiin I-H-A-N-A!"

6. Jos se pääsee joskus telkkariin, niin sun ei tarvi hävetä silmiä päästäsi ja ajatella että "Voi helvetti, nyt ihmiset luulee että kaikki homot on tollasia...noloo".

 

Mä en ole kaapissa, en ole koskaan ollutkaan, mutta en myöskään tuo seksuaalisuuttani esille, ellei joku kysy. Voi kuinka monelta vaivaannuttavalta tilanteelta olisikaan säästytty jos olisin heti sanonut eläväni naisen kanssa. Jostain syystä kaikki jotka eivät ole vielä tienneet, ovat olettaneet että olen miehen kanssa. Ehkä mua jännitti että miten ihmiset suhtautuu, vaikka kaikki ovat suhtautuneet hienosti. Kertoessani äidilleni hän sanoi "Ihanaa, kuka se on? Oottekste jo tehny jotain..?" Pliis äiti, jotain rajaa hei...

Mun paras ystävä oli ainut joka vaivaantui kun kerroin rakastuneeni naiseen. Vielä pitkän aikaa siitä kun kävimme yhdessä ulkona ja joku satunnainen mies tuli juttelemaan niin ystäväni oli pakko esitellä minut tyyliin "Tässä on Pirjo, se on lesbo". Sanotaanko että oli kohtuullisen ärsyttävää :D

Mr.Gay Finland 2012 Janne sanoi että "Meillä jokaisella on ainoastaan tämä yksi elämä, joka kaikkien täytyy saada elää onnellisena ja hyväksyttynä". Ja hän on täysin oikeassa. Koen tämän niin että hän kannustaa jokaista joka ei vielä uskalla elää avoimesti, tekemään niin, koska meillä kaikilla on tosiaan vain se yksi elämä ja niin minäkin teen, kehotan teitä olemaan omia itsejänne ja rohkeita!

Hyvää ja suvaitsevaista viikonloppua kaikille!

ps. Nimeni ei ole Pirjo

 

Kirjoitin aiemmin ihmisten ennakkoluuloista ja suvaitsevaisuudesta seksuaalivähemmistöjä kohtaan, tai no en ehkä suoraan kirjoittanut, mutta sivusin aihetta.

Tiedättekö homotutkan? Mulla on sellanen, ehkä jopa toimiva versio siitä. Tai niin ainakin kuvittelen. Vaimokkeellani on myös. Ne tutkat on välillä myös epäkunnossa ja  piippaavat silloinkin kun ei tarvitsisi, mutta sitä tapahtuu harvoin.

Me kuvitellaan tunnistavamme kaikki lesbot ja homot kaukaa. Ja auta armias jos vaikka kaupassa on kaksi naista ja lapsi, ihan selvä homoperhe!
Tosin pakko se on joskus myöntää että olemme erehtyväisiä.

 Tällä viikolla kaupassa olimme molemmat täysin varmoja näkemästämme. Suu liikkui ja muodosti sanan "lesboja" äänettömästi toiselle merkiksi, jotta hänkin voisi todeta saman. Kaikki lähti liikkelle siitä, että nämä oletetut lesbot olivat ostamassa wc-paperia ja toinen kysyi toiselta: Onko meillä siellä talouspaperia? -Joo kyllä siellä muistaakseni on.
MEILLÄ? Eli niillä kotona, eli lesboja! Wuhuu, riemuvoitto! No siinä salaisesti heitä katsellessamme totesimme että aika erähenkisesti ovat pukeutuneet. Ja koska olimme viereisillä kassoilla, niin näimme myös heidän kärrynsä muun sisällön: muutama pullo käsidesiä ja 40 rullaa vessapaperia. Ei juma, tutka on erehtyväinen. Nää naiset olikin jotain leiriohjaajia partiohuivit kauloissansa. Hoh hoh.
Tottakai me sitten erehtyväisinä ihmisinä myönsimme virheemme, mutta tosin lopputulos oli se, että voi partiossakin olla lesboja..

Aina kun on edes pieni mahdollisuus että näemme kadulla/kaupassa/baarissa/salilla, ihan missä tahansa mahdollisen lesbon/homon, on siitä informoitava myös toiselle osapuolelle. Jos satumme näkemään näitä potentiaalisia tyyppejä useammin, niin myös pohdimme kohtaamisen jälkeen että onks ne vai eiks ne oo?? Tämä on tietysti meille vain puhdasta huvia ja hauskaa. Onhan se mukava tunnistaa kaltaisensa.

Mutta ei sekään pidä paikkaansa että kaikki lesbot tunnistaa kaukaa ja kaikilla on tiettyjä piirteitä mistä ne tunnistaa. Tuntumani on, että minun kohdallani tutka ei värähdä, mutta vaimokkeeni kohdalla taas niin käy 98%:n varmuudella, vaikkei se rekkis olekaan, mutta selkeästi meistä kahdesta se maskuliinisempi osapuoli. Ehkä urheilutaustalla on jotain merkitystä. Mutta minä olen tyttö ja näytänkin siltä.

Tosin jos kuljemme kaksin, niin uskon että meistä arvaa että olemme pariskunta. Joskus olen huomannut että meitä katsotaan, usein "samaan kerhoon" kuuluvat ainakin katsovat, mutta ei se meitä haittaa, ehkä niillä on sama harrastus kuin meillä, homobongaus :D

Tässähän voisi pian kehittää jonkunlaisen pistetaulukon homobongaus peliin:

1p Lesbosta tai lesboparista/perheestä
1p Homosta tai homoparista/perheestä
miinus 1p virheistä (tosin niitä ei aina voi todistaa virheiksi, mutta silloin kun voi)

*Tuttuja ja jo homoksi tiedettyjä ei lasketa
 *Todistaja pitää olla, eli et saa mennä kotiin ja kuuluttaa nähneesi "10 homoa, 10   pistettä!!"
*Homobaareissa tai tapahtumissa tätä ei voi pelata, silloin ei pysyisi laskuissa.

Miltä kuulostaa? :)

Minusta ainakin siltä että olemme yhtä ennakkoluuloisia kuin muut, mutta emme ainakaan tee sitä pahalla. (Peli-idea tosin on hyvä :D)

Me asumme rivitalossa, pienellä rivitalo-alueella, missä asuu lähinnä lapsiperheitä ja pariskuntia. Muutimme tänne muutama vuosi sitten. Olemme tietysti ainut naispari (only gay in the village :D).

Meitä kohtaan osoitettiin lähinnä mielenkiintoa ja kaikki olivat ja ovat edelleen ystävällisiä. Mutta kyllähän sitä saa ennakkoluuloja ja ihmettelyäkin osakseen, täälläkin.

Vaimokkeeni kävi viime kesänä kampaajalla ja leikkasi hiuksensa pitkistä lyhyiksi, väri vaihtui vaaleasta tummaksi. Naapurin rouva oli heti mennyt toiselle rouvalle juoruamaan että mä olen vaihtanut naista! Ei ollut ihan tunnistanut :D Mutta niinhän se on, homot vaihtaa kumppaniaan kuin paitaa ja vähintäänkin pettää aina tilaisuuden tullen!

Joskus vietimme iltaa pienimuotoisesti naapuri-pariskunnan kanssa ja tietysti tuli puhetta meistä ja pojasta. Puhuttiin lasten suhtautumisesta erilaisiin perhemuotoihin ja sen sellaisesta. Naapurin rouva ilmoitti kylmänviileästi että "Teidän poikaa tullaan kyllä kiusaamaan koulussa." Yritin siinä sitten vähän toppuutella ja sanoa että eipä ole tähänkään mennessä kiusattu missään ja niin edelleen... Noh enhän mä saanut edes suunvuoroa kun naapuri piti mielipiteestään kiinni niin tiukasti. Toki ilmoitti opettavansa omille lapsilleen (2 lasta), suvaitsevaisuutta ja kuulemma ovat tukemassa meitä tämän tiukan paikan tullen... Kaikkihan lähtee vanhemmista ja he ovat mallina lapsilleen, opettamassa myös sitä suvaitsevaisuutta ja hyväksymään erilaisuuden.

Voisiko olla niin että poikaa kiusattaisiin meidän takia? Toivottavasti ei.

Samainen naapuri joka luuli minun vaihtaneen vaimoa, on myöskin tahollaan kahden lapsen äiti. Hänen toinen lapsensa on jo kouluikäinen ja tämä lapsi oli sitten joskus äidiltään kysynyt meistä, että mitä me oikein ollaan? Äidille oli iskenyt ilmeisesti paniikki ja hän oli kertonut että me ollaan KÄMPPIKSIÄ! :D Kauankohan tämä selitys menee läpi viidesluokkalaiselle? Olisi ehkä parempi olla heti rehellinen, koska totuus tulee ilmi jokatapauksessa joskus. Mutta tällainen suhtautuminen kertoo siitä että kaikki eivät ole vielä valmiita kohtaamaan meitä. Tai ehkä ne lapset olisivat, mutta vanhemmat ei?

Ja kuka hullu nainen muuttaisi kämppiksenä omistus-asuntoon toisen naisen kanssa, kenellä on lapsi?!?! (Ei millään pahalla jos joku on näin tehnyt)..

Mä oon aina miettinyt tätä, mutten koskaan kokenut että mulla olisi mitään järkevää kirjoitettavaa. Nyt ajattelin että kuitenkin kokeilen!

Tosiasiassa olen myös pitkällä sairaslomalla ja näin ollen minulla on hyyyvin tylsää.

Kerron hieman itsestäni alkuun, jotta joku voi jopa samaistua minuun, tai että minusta saa edes jotain irti. Olen siis äiti, "naimisissa" oleva sellainen. Naisen kanssa, joten ei kai virallisesti voi sanoa olevansa naimisissa, mutta koska olen aina halunnut naimisiin niin omasta mielestäni saan käyttää tuota sanaa. Poikalapsi on biologisesti minun, mutta koska olemme olleet vaimokkeeni kanssa yhdessä 3/4 lapsen elämästä, niin pidän vaimokettani hänen toisena vanhempanaan. Kolmansia vanhempia hänellä ei ole kuin biologisesti, tai näin ainakin ajattelen, koska ei heitä ole kummemmin täällä näkynyt.

En luokittele itseäni mihinkään kategoriaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Minusta kaikki saavat olla mitä ovat ja rakastaa ketä haluavat (tietysti muita vahingoittamatta). Itse ajattelen rakastuneeni ihmiseen, en sukupuoleen.

Kiinnostukseni aiheita yleisesti ovat perhe, lapset, sateenkaari-asiat, vaatteet/muoti, kosmetiikka, kekkerit, loma ja maailman meno :)